lauantai 22. lokakuuta 2011
perjantai 21. lokakuuta 2011
Tunnelmia kuvina ja videoina
Nyt on palattu onnellisesti takaisin syksyiseen Suomeen, ainakin toistaiseksi melko terveinä. Kyllä vaan sauna, kunnon suihku ja ruisleipä taas kelpasivat! Malarialääke meinasi kyllä tänä aamuna unohtua... Malaroneahan pitäisi muistaa syödä vielä viikko matkan jälkeen, ja Lariamia ja doksimysiiniä neljä viikkoa malaria-alueelta poistumisen jälkeen, jotta mahdollisesti elimistöön päässeet malarialoisiot kuolisivat.
Reissun aikana nettiyhteydet olivat kovin hitaita, minkä vuoksi emme saaneet ladattua montaakaan kuvaa blogiin. Tässä nyt joitain sekalaisia tunnelmia kuvina ja videoina matkan varrelta. Lisää on varmasti tulossa lähipäivinä muilta matkaajilta.
Kiitos vielä kaikille kanssamatkaajille, oli aivan mahtava leirikoulu!
Kummikoululla - Maalasimme yhden ison luokan, opettajanhuoneen sekä muutamia ovia. Pienet koululaiset olivat innoissaan nähdessään oman kuvansa digikameran näytöltä. Päivittäinen ruokahetki koululla - papusoppaa.
Reissun aikana nettiyhteydet olivat kovin hitaita, minkä vuoksi emme saaneet ladattua montaakaan kuvaa blogiin. Tässä nyt joitain sekalaisia tunnelmia kuvina ja videoina matkan varrelta. Lisää on varmasti tulossa lähipäivinä muilta matkaajilta.
Kiitos vielä kaikille kanssamatkaajille, oli aivan mahtava leirikoulu!
Kummikoululla - Maalasimme yhden ison luokan, opettajanhuoneen sekä muutamia ovia. Pienet koululaiset olivat innoissaan nähdessään oman kuvansa digikameran näytöltä. Päivittäinen ruokahetki koululla - papusoppaa.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Toteutuneita toiveita
Leirikouluilla ja opintoretkilla on aina monenlaisia tavoitteita. Sen lisaksi jokaisella on omia odotuksiaan, toivetaan ja unelmiaan.
Ensinnakin se, etta matkustetaan paivantasaajan toiselle puolelle, antaa konkreettisen kasityksen ihmisten elamasta ja arjesta. Olemme vierailleet lukuisissa kodeissa ja kokeneet lamminta ystavyytta tansanialaisten taholta. Elamys on ollut nahda, millaisia keittioita, kylpyhuoneita, navettoja ja pihoja taalla elavilla ihmisilla on.
Toiseksi on ollut mielenkiintoista tutustua tansanialaiseen tapaan elaa arkea koulussa. Ehka tarkeampaa kuin tekeminen, on toisten kanssa elaminen ja asioiden jakaminen. Me suomalaiset olisimme jo kiireen vilkkaa olleet rakentamassa valmiiksi puolitekoista luokkarakennusta; kantaneet kivia ja sekoittaneet sementtia, mutta isannille on ollut tarkeampaa olla meidan kanssamme. Tutustua ja kysella asioita.
Kolmanneksi, olemme tuoneet merkittavan maaran lahjoituksia yksityisille ihmisille, kummilapsille ja kouluille. Taksvarkissa keratyt varat ja muut lahjoitukset on kaytetty keskeneraisen luokkarakennuksen tyo- ja materiaalikustannuksiin seka koulukirjoihin ja opetusmateriaaleihin. Kummilapset ovat saaneet koulumaksunsa ensi vuotta varten. Lisaksi me vieraat kustansimme juhla-aterian, jolloin pienet alakoululaiset saivat koulussa liha-aterian.
Merkittavaa on myos se, etta olemme tehneet tiivista yhteistyota kolmen - tai itse asiassa neljan suomalaiskoulun kesken. Retkella on tutustuttu puolin ja toisin ja yhdessa visioitu tulevaa yhteista toimintaa. Opiskelijat ovat tutustuneet toisiinsa ja saaneet uusia kavereita myos Suomesta. Samoin opettajat ovat keskenaan vaihtaneet ajatuksia ja nakemyksia kokemastaan.
Retken tavoitteet ja toiveet on saavutettu. Suunnitelmat ovat toteutuneet odotetusti afrikkalaiseen tapaan, mutta toteutuneet :) Tulevaisuus nayttaa silta, etta sita kannattaa odottaa innolla. Keskusteluyhteys ja toiminnallinen yhteistyo tansanialais ja suomalaiskoulujen kesken on olemassa. Sita kannattaa tukea ja sen kautta toteuttaa monenlaisia toiveita.
Mika Oreniuksen tunnuksilla Paivi Rohkimainen
Ensinnakin se, etta matkustetaan paivantasaajan toiselle puolelle, antaa konkreettisen kasityksen ihmisten elamasta ja arjesta. Olemme vierailleet lukuisissa kodeissa ja kokeneet lamminta ystavyytta tansanialaisten taholta. Elamys on ollut nahda, millaisia keittioita, kylpyhuoneita, navettoja ja pihoja taalla elavilla ihmisilla on.
Toiseksi on ollut mielenkiintoista tutustua tansanialaiseen tapaan elaa arkea koulussa. Ehka tarkeampaa kuin tekeminen, on toisten kanssa elaminen ja asioiden jakaminen. Me suomalaiset olisimme jo kiireen vilkkaa olleet rakentamassa valmiiksi puolitekoista luokkarakennusta; kantaneet kivia ja sekoittaneet sementtia, mutta isannille on ollut tarkeampaa olla meidan kanssamme. Tutustua ja kysella asioita.
Kolmanneksi, olemme tuoneet merkittavan maaran lahjoituksia yksityisille ihmisille, kummilapsille ja kouluille. Taksvarkissa keratyt varat ja muut lahjoitukset on kaytetty keskeneraisen luokkarakennuksen tyo- ja materiaalikustannuksiin seka koulukirjoihin ja opetusmateriaaleihin. Kummilapset ovat saaneet koulumaksunsa ensi vuotta varten. Lisaksi me vieraat kustansimme juhla-aterian, jolloin pienet alakoululaiset saivat koulussa liha-aterian.
Merkittavaa on myos se, etta olemme tehneet tiivista yhteistyota kolmen - tai itse asiassa neljan suomalaiskoulun kesken. Retkella on tutustuttu puolin ja toisin ja yhdessa visioitu tulevaa yhteista toimintaa. Opiskelijat ovat tutustuneet toisiinsa ja saaneet uusia kavereita myos Suomesta. Samoin opettajat ovat keskenaan vaihtaneet ajatuksia ja nakemyksia kokemastaan.
Retken tavoitteet ja toiveet on saavutettu. Suunnitelmat ovat toteutuneet odotetusti afrikkalaiseen tapaan, mutta toteutuneet :) Tulevaisuus nayttaa silta, etta sita kannattaa odottaa innolla. Keskusteluyhteys ja toiminnallinen yhteistyo tansanialais ja suomalaiskoulujen kesken on olemassa. Sita kannattaa tukea ja sen kautta toteuttaa monenlaisia toiveita.
Mika Oreniuksen tunnuksilla Paivi Rohkimainen
Viimeinen aamu Tansaniassa
Illalla alkaa paluumatkamme sinne kylmaan ja pimeaan pohjolaan. Tuntuu haikealta lahtea, mutta 2 viikon pituinen matka on toisaalta ihan jees. Paljon ollaan koettu ja nahty, matka on ollut ihan mieleton. Kiitos siita kaikille. Tanaan viela viimehetken ostoksia ja sitten lentokentalle.
tiistai 18. lokakuuta 2011
Kielellinen ihmeellisyys
Jokaisessa kielessa on omat monimuotoisuutensa ja kujeensa. Niin myos swahilissa on jos jonkinmoinen maara omia sanalaskujaan. Huomiota on saannut esimerkiksi sananlasku: Usicheze na mkuki wa mtu mwingine - ala tanssi toisen miehen keihaan kanssa. Yleison suosikiksi ylivoimaisesti noussut: Kitanda usichokilalia huwjui kunguni wake - Et tunne sen sangyn luteita, missa et ole nukkunut. Erittain osuvaksi sita on kehuttu. Oma suosikkini on kuitenkin: Mpenzi hana vipele - Ei omassa armaassa ole nappyloita.
Me emme ole kuitenkaan jaaneet huonommiksi vaan olemme taalla ollessamme taiteilleet myos omia sananlaskuja. Taalla blogissakin mainittu "Yksinaisessa talossa on kuraton kynnys." Tama juontuu siita, etta aina vieraillessamme kodeissa toimme aina aika kasan kuraa taloon.
"Ala roiku vieraan maasain kankaassa", on ehka suunnattu pikemminkin naisvaelle.
"Haraka haraka haina baraka", suomentui: Seuratkoon hyeenat teita. Suomennoksella ei ole mitaan tekemista sananlaskun oikean merkityksen kanssa tai oikean suomennoksen. Se vain syntyi vahingossa ja huonon huumorintajun seurauksena. Oikea sananlasku neuvoo olemaan kiirehtimatta, ettei ela elamansa ohi. Suomennoksessa paadyimme lopputulokseen, etta hyeenat eivat seuraa koyhaa ja nalkaista miesta. Elikka se on onnen toivotus.
Voidaan ehka todeta, etta matkamme alkaa olla silla mallilla, etta on jo syytakin palata kotiin.
Me emme ole kuitenkaan jaaneet huonommiksi vaan olemme taalla ollessamme taiteilleet myos omia sananlaskuja. Taalla blogissakin mainittu "Yksinaisessa talossa on kuraton kynnys." Tama juontuu siita, etta aina vieraillessamme kodeissa toimme aina aika kasan kuraa taloon.
"Ala roiku vieraan maasain kankaassa", on ehka suunnattu pikemminkin naisvaelle.
"Haraka haraka haina baraka", suomentui: Seuratkoon hyeenat teita. Suomennoksella ei ole mitaan tekemista sananlaskun oikean merkityksen kanssa tai oikean suomennoksen. Se vain syntyi vahingossa ja huonon huumorintajun seurauksena. Oikea sananlasku neuvoo olemaan kiirehtimatta, ettei ela elamansa ohi. Suomennoksessa paadyimme lopputulokseen, etta hyeenat eivat seuraa koyhaa ja nalkaista miesta. Elikka se on onnen toivotus.
Voidaan ehka todeta, etta matkamme alkaa olla silla mallilla, etta on jo syytakin palata kotiin.
Afrikan paimentolaiset
Maasait menossa kirkkoon (itse asiassa koululuokka jota kaytettiin jumalanpalveluksen tilana) 
Maasait. He ovat yksi harvoista Afrikan heimoista jotka ovat yha sailyttaneet kulttuurinsa. He ovat paimentolaiskansaa, vaikka nykyaan merkittava rahanlahde on myos turismi. Pelkilla lehmilla ei enaan selvia, varsinkin jos haluaa ostaa semmosia hienouksia kuten mopo tai jotain. Maata ei enaan ole niin paljon kaytettavissa kun kaikki maa ei ole enaan vapaassa kaytossa. Ja nykymaailman melskeessa vanha kulttuuri saattaa helposti unohtua. Onneksi kuitenkin Ngorogoron suojelualueella on Maasaille laidunnusmaata.
Vierailimme eraassa Maasai kylassa sunnuntain jumalanpalveluksessa. Palvelus oli erittain varikas ja kaikilla oli hienot maasaipuvut ja korut ylla. Laulu oli todellakin riemukkaampaa ja vauhdikkaampaa kuin Suomen tylsat virret. Kuorokin oli tullut paikalle ilmeisesti kauempaakin, kun kerran vieraitakin oli. Kaikesta huolimatta tapahtuma oli toivottoman tylsa. Uskovaisia me emme taida juurikaan olla ja vaikka olisimmekin niin emme tapahtumasta mitaan ymmartaneet. Maasaiden kielta meille kaannettiin ajoittain englanniksi, mutta ei se, eika laulut saanneet parin tunnin palvelusta mielenkiintoiseksi.
No, kokemus kokemuksena ilman liiallisia vaatimuksia ja avoimella mielella, niin eipa mitaan. Maasait olivat kylla yleisesti ottaen kiinnostavia, kadunvarsilla karjoineen ja punaisine perinnekankaillaan. Kunhan jatetaan jumalanpalvelukset siihen yhteen kertaan.
Jaahyvaisjuhla
Tanaan oli siis jaahyvaisjuhla Kilingin Primary schoolilla. Kahden viikon matka paattyy tahan, huomenna alkaa kotimatka. Paivan aikana nahtiin paljon tanssia ja lauluja niin meidan kuin Kilingilaisten puolesta, meno oli MAHTAVA!! Mm. Timo innostui jalkapallosta ja tanssimisesta.
Paiva alkoi tuttuun tapaan kahdella aamiaisella toinen hotelilla ja toinen Mr. entisen rehtorin luona. Aamiaiselta siirryimme meijerin kautta koululle leikittamaan lapsia. Meijerilla tutustuime sen toimintaan ja sen ohessa toimivaan sieni-viljely latoon.
Kun osa oli talla vierailulla, niin oli muutama opettaja hakemassa kirjatilausta kaupungilta, jossa sitten selvisi etta tilausta ei oltu viela pakattu.
Koululla meille naytettiin opettajienhuoneen ja yhden luokan vasta tehty lattia. Kummastakin puuttui viela paallys-betonit.
Juuri ennen lounasta mina ja Salla piipahdimme Kilingin secondary schoolilla Paivin johdolla viemassa omat terveisemme viimeisten tuliaisten kera. Koululla minulle ja Sallalle naurettiin mita erikoisimmista syista (mm. valokuva poseerauksista...).
Kun saavuimme lyhyelta visiitiltamme, menimme suoraan '' pienehkolle '' lounaalle, jolla tarjoiltiin tavallista monipuolisempaa ruokaa. Ruuan jalkeen tuli Mr. Stevenin ja lasten kitara/laulu esitys. Sita seurasi pitka liuta puheita kaikkien suunnalta. Sen jalkeen jokainen vuorollaan sai joko viitan tai hameen jaahyvaislahjaksi.
Pihalla odotti yhteinen tanssimis rinki johon vapaaehtoiset saivat liitya. Timohan se siella sitte sheikkasi kuin viimeista paivaa. Olihan siina muidenkin sitten pakko mukaan menna :))
Tanssia seurasi meidan ryhman MAHTAVA laulu/heilumis esitys (hieman kaaottinen mutta taiteellisella tavalla!), ja porukat oli ihan kyballa mukana.
Sitten seurasi taas pieni muotoinen ateria eli teehetki. SILLOIN tapahtui muiden puheiden ja jaahyvaisten lisaksi minun ja Timon maaahtavat hatusta ja sydammesta repaistyt puheet. Ne olivat oikein mahtavat ja joita jopa herra J.P. kehui!
Jatimme Kilingin taaksemme ja otimme sielta saamamme rakkauden mukaamme. Osa Kilingin opettajista lupasi tulla kentalle sanomaan viimeiset hyvastit, vaikka olihan tunnelma nyt jo aika haikea.
Huomenna jatamme Tansanian maan taaksemme, mutta jokainen varmasti muistaa taman reissun loppuikansa ja kantaa muistoa lammolla!
Kirj. Sepsu (Timpan todella pienella avustuksella !!) xDD
maanantai 17. lokakuuta 2011
Elamaa jeepissa
Jeepissa oleminen onkin aivan oma juttunsa. Safareilla ollessamme olimme koko safarivierailun ajan jeepeissa ja usein myos reilun ajan ennen safarille saapumista. Hoteilleilta safareille oli matkaa joskus enemmankin. Jeepeissa tuli siis vietettya tovi jos toinenkin.
Jeeppimatkat olivat melkoisen leppoisia. Seura oli hienoa ja maisemat komeita. Joskus myos laulut siivittivat matkaamme. Safareilla taas aika kului elaimia bongatessa. Ja kun niita ei nakynyt niin jutellessa tai maisemia ihaillessa. Safareilla jeeppien katot olivat avattu niin, etta siella mahtui seisomaan ja joka suuntaan nakyi mainiosti. Ilmanvirta ja tuuli puhalsivat mukavasti, josta ainakin itse tykkasin. Autoissa oli reilusti tilaa, ehka siita syysta etta usein yksi penkki oli vapaana. Neljassa jeepissa oli tilaa isommallekkin seurueelle kuin mita meidan Tansania-ryhma on.
Itse emme paasseet ajamaan vaan meilla oli kuskit, joilla oli merkittava vaikutus matkan viihtyvyyteen. He olivat kaikki mainioita ja he tiesivat paljon safarien elaimista sun muista asioista. Jotkut tytot olivat ihastuksissaan eraasta kuskista ilmeisesti sen takia, koska han tuoksui hyvalle. Fiini mies kayttaa partavetta. Eras toinen kuski oppi hammastyttavan hyvin suomea. "Kato tonne" ruokatauolla yllatti minut. Joku minulle viela silloin tuntematon kuski puhui suomea.
Jeeppi on hieno auto, eika pienet toyssyt sita pysayttaneet. Pienia kolhuja tuli lukuisissa kuopissa, kun kaikki olivat seitsten bongaamassa elaimia eivatka ehka huomanneet ottaa tukea, mutta ne eivat matkaa haitanneet. Olipahan jotakin mustelmia todistamassa mukavista automatkoista.
Jeeppimatkat olivat melkoisen leppoisia. Seura oli hienoa ja maisemat komeita. Joskus myos laulut siivittivat matkaamme. Safareilla taas aika kului elaimia bongatessa. Ja kun niita ei nakynyt niin jutellessa tai maisemia ihaillessa. Safareilla jeeppien katot olivat avattu niin, etta siella mahtui seisomaan ja joka suuntaan nakyi mainiosti. Ilmanvirta ja tuuli puhalsivat mukavasti, josta ainakin itse tykkasin. Autoissa oli reilusti tilaa, ehka siita syysta etta usein yksi penkki oli vapaana. Neljassa jeepissa oli tilaa isommallekkin seurueelle kuin mita meidan Tansania-ryhma on.
Itse emme paasseet ajamaan vaan meilla oli kuskit, joilla oli merkittava vaikutus matkan viihtyvyyteen. He olivat kaikki mainioita ja he tiesivat paljon safarien elaimista sun muista asioista. Jotkut tytot olivat ihastuksissaan eraasta kuskista ilmeisesti sen takia, koska han tuoksui hyvalle. Fiini mies kayttaa partavetta. Eras toinen kuski oppi hammastyttavan hyvin suomea. "Kato tonne" ruokatauolla yllatti minut. Joku minulle viela silloin tuntematon kuski puhui suomea.
Jeeppi on hieno auto, eika pienet toyssyt sita pysayttaneet. Pienia kolhuja tuli lukuisissa kuopissa, kun kaikki olivat seitsten bongaamassa elaimia eivatka ehka huomanneet ottaa tukea, mutta ne eivat matkaa haitanneet. Olipahan jotakin mustelmia todistamassa mukavista automatkoista.
Tarangiren luonnonpuisto
Viimeinen safarikohteemme oli Tarangiren luonnonpuisto, jonne saavuimme sunnuntai iltapaivana. Ehdimme paivan aikana seikkailla puistossa muutaman tunnin, jonka aikana naimme muun muassa paljon erilaisia lintuja, norsuja ja seeproja. Majoituspaikkamme oli hotelli luonnonpuiston alueella. Nukuimme kahden hengen "teltoissa", joissa oli kaksi sankya, suihku, vessa ja riittavasti tilaa tavarolle. Hotelli oli yleisesti ottaen hyvin siisti ja korkeatasoinen. Terassilta avautui hieno nakyma suoraan safarialueelle. Hotellin pihalla liikkui myos villielaimia, muun muassa elefanttiperhe eksyi hotellin etupihalle.
Tanaan nousimme aamulla kuudelta katsomaan auringonnousua, jonka jalkeen aamupala ja safarille. Osa porukasta jai kuitenkin hotellille. Saa oli aurinkoinen ja ilma todella kuuma. Bongasimme kirahveja, impaloita, kaksi leijonaa ja erityisen paljon norsuja. Tarangerin puisto on tunnettu suuresta maarasta apinanleipapuita (baobabeja). Puistossa oli myos arsyttavan paljon tsetsekarpasia.
Saavuttuamme takaisin hotellille, kavimme nopeasti uima-altaalla uimassa, jonka jalkeen lounas. Syotyamme lahdimme jeepeilla ajamaan kohti Arushaa, josta jatkoimme matkaa bussilla Moshiin.
-Katri&Milla
Tanaan nousimme aamulla kuudelta katsomaan auringonnousua, jonka jalkeen aamupala ja safarille. Osa porukasta jai kuitenkin hotellille. Saa oli aurinkoinen ja ilma todella kuuma. Bongasimme kirahveja, impaloita, kaksi leijonaa ja erityisen paljon norsuja. Tarangerin puisto on tunnettu suuresta maarasta apinanleipapuita (baobabeja). Puistossa oli myos arsyttavan paljon tsetsekarpasia.
Saavuttuamme takaisin hotellille, kavimme nopeasti uima-altaalla uimassa, jonka jalkeen lounas. Syotyamme lahdimme jeepeilla ajamaan kohti Arushaa, josta jatkoimme matkaa bussilla Moshiin.
-Katri&Milla
 |
| Apinanleipapuu, baobab |
 |
| Kuva tasangolta |
 |
| Ronsu :) |
Kuinka ystavyys Kilingin koulun kanssa alkoi? (kirj. Hanna)
Olin kymmenvuotias, kun vuonna 1987 ihastuin kauniiseen nuoreen, hoikkaan naiseen Peacegloriaan, joka oli vierailulla isoaitini luona. Han oli aitini uusi ystava. Aitini Anja oli tuolloin uskonnon ja psykologian lehtorina Martinlaakson lukiossa ja kuuleman mukaan etiikan kurssin opiskelijat olivat alkaneet kysella: " Miksi me vain aina puhumme maailman parantamisesta, emmeka oikeasti tee mitaan?" Koulun opona toiminut Pirkko Hurskainen esitteli Anjalle Suomessa opiskelevan Peaceglorian ja han puolestaan loi kontaktin Kilingin ala-asteelle, missa isansa toimi rehtorina.
Lapsuuteni ja teinivuosieni ajat muistan martsarilaisten touhunneen jos jonkinlaisia Tansania-projekteja: 30 polkupyoran kunnostusta, kirjeita, piirustuksia jne. Vuonna 1994 lahti ensimmainen ryhma jannittyneena valloittamaan uutta mannerta -- kokemus oli ensimmainen niin Anjalle kuin juuri Martsarin ekalla aloittaneelle minullekin. Taytyy sanoa, etta reissu on ollut ehka oman elamani merkittavin elamys. Ryhma, jonka kanssa pidamme edelleen, 17,5 vuoden paastakin, yhteytta, hitsautui tiiviiksi. Kokemukset maasaiden risukirkossa nalasta pohottyneiden vatsojen nakeminen kuitenkin laulavien, tanssivien ja nauravien lasten kehoissa laittoivat teinityton katsomaan omaa elamaansa uusin silmin. Linnunradan alla istutimme globaalin ajattelutavan siemenia, joista moni on saanut kantaa hedelmaa esim. nykyisessa tyossaan. Moni meista on ottanut kummilapsen, ollut majoittamassa tansanialaisia vieraita tai muuten tansaniakerhon toiminnassa mukana.
Olen aarimmaisen kiitollinen, etta eraan lukiolaisen peruttua, sain mahdollisuuden paasta talle reissulle mukaan, itselleni kaiken kaikkiaan kolmannelle. Ihanaa nahda, etta pitka-aikainen ystavyys ei katkea, vaikka tekijat vaihtuisivatkin. Jokainen matka on omanlaisensa, jokainen ryhma luo omat kokemuksensa. Jaljella on viela arvokkaat hetket kummikoululaisten kanssa, luultavasti huikeine paatosjuhlineen. Uskon, etta muidenkin matkalaisten puolesta voin todeta: "Koskaan ei palaa sellaisena kuin lahti" <3 Kiitos kaikille, Hanna
Lapsuuteni ja teinivuosieni ajat muistan martsarilaisten touhunneen jos jonkinlaisia Tansania-projekteja: 30 polkupyoran kunnostusta, kirjeita, piirustuksia jne. Vuonna 1994 lahti ensimmainen ryhma jannittyneena valloittamaan uutta mannerta -- kokemus oli ensimmainen niin Anjalle kuin juuri Martsarin ekalla aloittaneelle minullekin. Taytyy sanoa, etta reissu on ollut ehka oman elamani merkittavin elamys. Ryhma, jonka kanssa pidamme edelleen, 17,5 vuoden paastakin, yhteytta, hitsautui tiiviiksi. Kokemukset maasaiden risukirkossa nalasta pohottyneiden vatsojen nakeminen kuitenkin laulavien, tanssivien ja nauravien lasten kehoissa laittoivat teinityton katsomaan omaa elamaansa uusin silmin. Linnunradan alla istutimme globaalin ajattelutavan siemenia, joista moni on saanut kantaa hedelmaa esim. nykyisessa tyossaan. Moni meista on ottanut kummilapsen, ollut majoittamassa tansanialaisia vieraita tai muuten tansaniakerhon toiminnassa mukana.
Olen aarimmaisen kiitollinen, etta eraan lukiolaisen peruttua, sain mahdollisuuden paasta talle reissulle mukaan, itselleni kaiken kaikkiaan kolmannelle. Ihanaa nahda, etta pitka-aikainen ystavyys ei katkea, vaikka tekijat vaihtuisivatkin. Jokainen matka on omanlaisensa, jokainen ryhma luo omat kokemuksensa. Jaljella on viela arvokkaat hetket kummikoululaisten kanssa, luultavasti huikeine paatosjuhlineen. Uskon, etta muidenkin matkalaisten puolesta voin todeta: "Koskaan ei palaa sellaisena kuin lahti" <3 Kiitos kaikille, Hanna
Lake Manyara
Lauantai aamuna lahdimme Lake Manyaran luonnonpuistoon. Maasto oli metsaisempaa kuin Ngorongoron kraaterissa. Edellisten elainten lisaksi bongasimme vesiantilooppeja, dikdikeja, magnusteja, kirahveja, paljon erilaisia lintuja ja paljon muuta. Ryhmat sekoitettiin jeepeissa ja tunnelma oli katossa matkustajien seisoessa penkeilla ja ihaillessa helteista paivaa kattoikkunasta. Safarin jalkeen kavimme viela torin hulinassa. Iltapiirissa uudessa majapaikassamme "moskiittojoella" olikin monia huikaisevia kokemuksia kerrottavana.
Ngorongoro
Perjantaina paamaarana oli Ngorongoro. Se on tulivuoren kraateri, halkaisijaltaan n. 20 km. Nimi Ngorongoro tarkoittaa maasaiden kielella lehmankelloa (ylosalaisin kaannettuna muistuttaa kraateria). Laskeuduimme neljalla jeepilla ja valilla maasto oli todella haastava. Aamu oli sumuinen, mutta paivan mittaa saa kirkastui. Bongasimme paljon elaimia mm. gepardin, norsuja, gnuita, strutseja, seeproja, hyeenoja, leijonia, apinoita, virtahepoja, sarvikuonoja, pahkasikoja, impaloita ja paljon erillaisia lintuja.
Majoituimme aikaisemmille tansaniaryhmille jo tutussa Karatu Lutheran Hostellissa. Paiva jai varmasti meille kaikille mieleen.
torstai 13. lokakuuta 2011
Kuvia
http://kilingi.blogspot.com/2011/10/kummikoululla.html (Kuvia vanhassa tekstissa)
Pahoittelemme kuvien vahyytta, silla olemme kylla yrittaneet moneen otteeseen yrittaneet lisata kuvia, mutta taalla oleva verkko ei aina suostu yhteistyohon.
Moshissa on kylla useinta nettikahviloita, mutta niissakin netti on hyvin hidas ja patkii (edellisessa hotellissa oli high speed internet, mutta kertaakaan se ei toiminut).
Jatkamme silti yrittamista :) Kuten afrikkalaiset sanovat pole pole (= take it easy)
Pahoittelemme kuvien vahyytta, silla olemme kylla yrittaneet moneen otteeseen yrittaneet lisata kuvia, mutta taalla oleva verkko ei aina suostu yhteistyohon.
Moshissa on kylla useinta nettikahviloita, mutta niissakin netti on hyvin hidas ja patkii (edellisessa hotellissa oli high speed internet, mutta kertaakaan se ei toiminut).
Jatkamme silti yrittamista :) Kuten afrikkalaiset sanovat pole pole (= take it easy)
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Hyvaa ruokahalua!
Ruoka elamykset ovat olleet varmasti useimmille ryhmalaisille melkoinen yllatys. Odotuksena taisi olla pikemminkin kasvispainotteinen ruoka, yksinkertainen ja ei niin maukas. Ei mitaan nain alyttoman runsasta ja Todella maukasta.
Paikallisesta miehesta en tieda, mutta ainakaan me emme nae taalla nalkaa. Ruokaa tarjotaan joka kaanteessa ja on perheelle -syomme siis toisinaan koulun opettajien tai muiden henkiloiden kotona- kunniakysymys tarjota riittoisa ja maukas ateria. Aamupala, toinen aamupala, lounas, teetauko ja paivallinen ei jata ketaan nalkaiseksi. Teetaukokin on usein oikein kunnon ateria riiseineen ja lihakastikkeineen. Lihotetaanko meita kenties safarilla oleville leijonille?
Banaani lienee yksi tarkeimmista ruoka-aineista taallapain. Sita loytyy joka aterialla, hedelmana tai sopassa. Riisia ja spagettia olemme syoneet myos paljon. Useimmiten ruoat ovat samoja kaikkialla, riisia ja spagettia, lihapadan ja banaani lihapadan kanssa. Vesimelonia loytyy myos. Tee sekoitetaan yleensa maidon kanssa ja ainakin itse olen ihastunut tahan tee tyyliin.
Joka tapauksessa ruoka on erinomaista. Ellen tietaisi etta aiti lukee blogia, niin sanoisin etta ruoat vetavat vertoja kotiruoalle. Nyt pitaa tyytya sanomaan vain, etta se on runsasta, maukasta ja monipuolista. Eipa ole tullut tarvetta syoda Suomesta tuotuja pahkinoita sun muita evaita.
Paikallisesta miehesta en tieda, mutta ainakaan me emme nae taalla nalkaa. Ruokaa tarjotaan joka kaanteessa ja on perheelle -syomme siis toisinaan koulun opettajien tai muiden henkiloiden kotona- kunniakysymys tarjota riittoisa ja maukas ateria. Aamupala, toinen aamupala, lounas, teetauko ja paivallinen ei jata ketaan nalkaiseksi. Teetaukokin on usein oikein kunnon ateria riiseineen ja lihakastikkeineen. Lihotetaanko meita kenties safarilla oleville leijonille?
Banaani lienee yksi tarkeimmista ruoka-aineista taallapain. Sita loytyy joka aterialla, hedelmana tai sopassa. Riisia ja spagettia olemme syoneet myos paljon. Useimmiten ruoat ovat samoja kaikkialla, riisia ja spagettia, lihapadan ja banaani lihapadan kanssa. Vesimelonia loytyy myos. Tee sekoitetaan yleensa maidon kanssa ja ainakin itse olen ihastunut tahan tee tyyliin.
Joka tapauksessa ruoka on erinomaista. Ellen tietaisi etta aiti lukee blogia, niin sanoisin etta ruoat vetavat vertoja kotiruoalle. Nyt pitaa tyytya sanomaan vain, etta se on runsasta, maukasta ja monipuolista. Eipa ole tullut tarvetta syoda Suomesta tuotuja pahkinoita sun muita evaita.
Kysymyksia, kysymyksia!
Niin jotta varmasti siella kotivaella voi olla jotain ihmeteltavaa meidan matkoistamme taalla. Jos ei valttamatta halua kysya joltakulta sita henkilokohtaisesti, niin voitte laittaa tahan kommentteina kysymyksia joita tulee mieleenne. Joku ryhmasta sitten voi vastata niihin, kunhan aikaa riittaa.
Joten kysykaa vaan, taalta saatte vastauksia!
Joten kysykaa vaan, taalta saatte vastauksia!
Virallisuuksia
Kun oppilaat ovat tehneet talkootoita tai leikkineet lasten kanssa, opettajilla on ollut kaikenlaisia neuvotteluja tansanialaisten kollegojensa kanssa. On keskusteltu yhteistyon tulevaisuudesta ja lahjoitusten kaytosta.
Viralliseen osuuteen ovat kuuluneet myos lukuisat erilaiset puheet. Jokainen opettajista on saanut vuorollaan esitella itsensa ja koko ryhman. Tansanialaisille on ilmeisen tarkeaa, etta jokainen lasnaoleva saa kertoa, kuka on ja mihin kuuluu.
Puheissa on huomioitu koko yhteiso ja jokainen lasnaolija erikseen. Se kertoo siita, etta ihmiset ovat toisilleen tarkeita. On merkittavaa saada aanensa kuuluville.
Virallisista virallisimpia ovat olleet rehtoreiden puheet. Ne on kirjoitettu etukateen valmiiksi ja niista luovutetaan kopiot kuulijoille. Tallaisia puheita viedaan terveisina Suomeen useita.
Virallisuudet eivat kuitenkaan ole vieneet ilmeita vakaviksi. Niiden kautta on paasty kasiksi varsinaiseen yhdessaoloon; keskusteluun, lauluun, tanssiin ja leikkiin.
Terveisin Paivi
Viralliseen osuuteen ovat kuuluneet myos lukuisat erilaiset puheet. Jokainen opettajista on saanut vuorollaan esitella itsensa ja koko ryhman. Tansanialaisille on ilmeisen tarkeaa, etta jokainen lasnaoleva saa kertoa, kuka on ja mihin kuuluu.
Puheissa on huomioitu koko yhteiso ja jokainen lasnaolija erikseen. Se kertoo siita, etta ihmiset ovat toisilleen tarkeita. On merkittavaa saada aanensa kuuluville.
Virallisista virallisimpia ovat olleet rehtoreiden puheet. Ne on kirjoitettu etukateen valmiiksi ja niista luovutetaan kopiot kuulijoille. Tallaisia puheita viedaan terveisina Suomeen useita.
Virallisuudet eivat kuitenkaan ole vieneet ilmeita vakaviksi. Niiden kautta on paasty kasiksi varsinaiseen yhdessaoloon; keskusteluun, lauluun, tanssiin ja leikkiin.
Terveisin Paivi
"Yksinaisessa talossa on kuraton kynnys"
Tanaan paasimme tutustumaan oman ikaisiin nuoriin Kilingin secondary schoolilla, joka on Kasavuoren koulun kummikoulu. Tarjoilut olivat tansanialaiseen tapaan vieraanvaraisen runsaat ja tayttavat.
Tervetuloesitykset olivat jo tutuksi tulleen tavan mukaan rytmikas, johon mekin saimme osallistua. Kuitenkaan suomalainen takamus ei taipunut tansanialaisiin rytmeihin. ;)
Ystavyytta vahvistettiin kotoisallakin tavalla istuttamalla puiden taimia koulun takapihalle. Opettajat nayttivat akateemisesti koulutettujen kasiensa taidon istuttaa puita.
Vierailimme uusien ystaviemme kodeissa, joissa saimme nauttia runsaista tarjoiluista pitkin paivaa. Sateen vuoksi tuntui pahalta menna mutaisilla kengilla sisatiloihin, mutta kuten tansanilainen sanonta sanoo: "Yksinaisessa talossa on kuraton kynnys".
Tervetuloesitykset olivat jo tutuksi tulleen tavan mukaan rytmikas, johon mekin saimme osallistua. Kuitenkaan suomalainen takamus ei taipunut tansanialaisiin rytmeihin. ;)
Ystavyytta vahvistettiin kotoisallakin tavalla istuttamalla puiden taimia koulun takapihalle. Opettajat nayttivat akateemisesti koulutettujen kasiensa taidon istuttaa puita.
Vierailimme uusien ystaviemme kodeissa, joissa saimme nauttia runsaista tarjoiluista pitkin paivaa. Sateen vuoksi tuntui pahalta menna mutaisilla kengilla sisatiloihin, mutta kuten tansanilainen sanonta sanoo: "Yksinaisessa talossa on kuraton kynnys".
Keidas keskella savannia
Vierailimme kehitysvammaisten ala-asteella lahella Kilimanjaroa matkan paassa asutuksesta. Siksi olimmekin iloisesti yllattyneita kun savannimaisemasta ilmestyi upeassa kunnossa oleva rakennus.
Koulua pyorittaa luterilainen kirkko, jonka kautta suurin osa koulun oppilaista ovat tulleetkin koululle. Valtio ei tue koulua, joten lapset maksavat pienta koulumaksua ja ulkomaalaisilla lahjoituksilla on suuri apu.
Lapset asuvat koululla ja valmistumisen jalkeen he jatkavat opintojaan ammattiin asti. Erityisopetukseen koulutetut opettajat uskovat lapsilla olevan valoisa tulevaisuus. Saimme nahda kun lapset tanssivat iloisesti ja tuntuivat nauttivan elamastaan.
Koulua pyorittaa luterilainen kirkko, jonka kautta suurin osa koulun oppilaista ovat tulleetkin koululle. Valtio ei tue koulua, joten lapset maksavat pienta koulumaksua ja ulkomaalaisilla lahjoituksilla on suuri apu.
Lapset asuvat koululla ja valmistumisen jalkeen he jatkavat opintojaan ammattiin asti. Erityisopetukseen koulutetut opettajat uskovat lapsilla olevan valoisa tulevaisuus. Saimme nahda kun lapset tanssivat iloisesti ja tuntuivat nauttivan elamastaan.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Katrin shoppailupaiva Moshissa
Aamulla herattiin kello 07.00, puettiin paalle ja mentiin aamupalalle, jolloin JP ilmoitti, etta minun pitaa jaada viela toiseksi paivaksi hotellille lepaamaan, koska eilen oli kuumetta. Niinpa kaikki muut lahtivat Kilingille ja jain Sadun, Netan ja Tanjan kanssa hotellille.
Lahdettiin sitten Sadun kanssa shoppaamaan melko pian muiden lahdon jalkeen. Tanja ja Netta jaivat viela hotellille lepaamaan. Hotellin manageri lahti nayttamaan hyvia shoppailupaikkoja ja samalla ajoi pois kaikki kaupustelijat ja tinki hinnat valmiiksi.
Palattuamme takaisin hotellille tilasimme ruuan, joka oli kanaspagettikeittoa. Ruoka oli hyvaa ja kaikki paitsi Tanja soivat. Ruokailun jalkeen meilla oli "hengausaikaa" noin kolme ja puoli tuntia, jolloin oli hyvaa aikaa kayda mm. facebookissa.
Noin neljan aikoihin oli tarkoitus lahtea viela toisen kerran kaupungille, mutta Netta jai lukkojen taakse huoneeseensa, joten lahto viivastyi noin tunnilla. Viidelta lahdettiin sitten kaupungille shoppaamaan viela vahan lisaa ja paivan saldo olikin sitten loppujen lopuksi kengat, laukku, kaksi korua ja vahan tuliaisia.
Tultuamme takaisin ehdimme olla huoneissa rauhassa noin viisi minuuttia, kunnes muut tulivat takaisin ja Milla ryntasi kovaa vauhtia huoneen ovesta sisaan ja suoraan vessaan.
-Katri
Lahdettiin sitten Sadun kanssa shoppaamaan melko pian muiden lahdon jalkeen. Tanja ja Netta jaivat viela hotellille lepaamaan. Hotellin manageri lahti nayttamaan hyvia shoppailupaikkoja ja samalla ajoi pois kaikki kaupustelijat ja tinki hinnat valmiiksi.
Palattuamme takaisin hotellille tilasimme ruuan, joka oli kanaspagettikeittoa. Ruoka oli hyvaa ja kaikki paitsi Tanja soivat. Ruokailun jalkeen meilla oli "hengausaikaa" noin kolme ja puoli tuntia, jolloin oli hyvaa aikaa kayda mm. facebookissa.
Noin neljan aikoihin oli tarkoitus lahtea viela toisen kerran kaupungille, mutta Netta jai lukkojen taakse huoneeseensa, joten lahto viivastyi noin tunnilla. Viidelta lahdettiin sitten kaupungille shoppaamaan viela vahan lisaa ja paivan saldo olikin sitten loppujen lopuksi kengat, laukku, kaksi korua ja vahan tuliaisia.
Tultuamme takaisin ehdimme olla huoneissa rauhassa noin viisi minuuttia, kunnes muut tulivat takaisin ja Milla ryntasi kovaa vauhtia huoneen ovesta sisaan ja suoraan vessaan.
-Katri
maanantai 10. lokakuuta 2011
Arkea Kilimanjaron juurella
Usein se mika on elamassa varsinaisesti tarkeaa ja suuremmassa merkityksessa jaa taka-alalle. Arkielama jaa usein niiden erinaisten tapahtumien varjoon, jotka eivat varsinaisesta elamasta kerro mitaan. Jospa avaisin tata meidan tilannetta vahan teille.
Ruuasta on pakko aloittaa. Se on nimittain yllattavan hyvaa. Todellakin. Se on oikeasti hyvaa. Olin luullut etta se olisi jotain yksinkertaista, pelkkaa vatsantaytetta. Kana ja riisi ovat yleinen ruoka. Banaania on seka hedelmana, etta kastikkeeseen sekoitettuna. Teeta juomme seka aamulla etta teetauolla. Eika taalla tarvitse nahda nalkaa. Aamupala, lounas, teetauko ja paivallinen pitaa isommankin miehen tiella.
Paivat ovat taynna puuhaa, mutta huomattava aika kuluu myos matkaamiseen. Bussissa tulee istuttua pari tuntia per paiva. Mikas siina, kun seura on nain hyvaa ja maisemat kauniita. Paivat pimenevat jo kello 19 aikaan, jolloin kukaan ei enaan saa olla ulkona, joten iltaisin tunteja tulee oltua hotellilla. Iltakokoontumisilla keraamme paivan fiiliksia ja seuraavan paivan ohjelmaa sun muuta sellaista. Myos leirikoululle ominaisesti, oppilaiden kesken tunteja saattaa vierahtaa yomyohaan saakka jutellessa jonkun huoneessa. Toisinaan taas vasymys ajaa porukat nukkumaan.
Kaupungilla ollessa kaduilla tulee heti ihmisia myymaan rannekoruja, taidetta tai mita vaan, usein erittain hairitsevasti ja sitkeasti. Viela emme ole olleet paljoa kaupungilla, mutta siita on tullut jo hyva kuva. Ohjelmassa on kylla varattu aikoja sillekkin.
Paljon on tehtavaa, mutta kylla arkeakin on. Jotain on tehtava aamut ja illatkin jolloin ei ohjelmaa ole. Mutta mukavaa elamaa joka tapauksessa.
Ruuasta on pakko aloittaa. Se on nimittain yllattavan hyvaa. Todellakin. Se on oikeasti hyvaa. Olin luullut etta se olisi jotain yksinkertaista, pelkkaa vatsantaytetta. Kana ja riisi ovat yleinen ruoka. Banaania on seka hedelmana, etta kastikkeeseen sekoitettuna. Teeta juomme seka aamulla etta teetauolla. Eika taalla tarvitse nahda nalkaa. Aamupala, lounas, teetauko ja paivallinen pitaa isommankin miehen tiella.
Paivat ovat taynna puuhaa, mutta huomattava aika kuluu myos matkaamiseen. Bussissa tulee istuttua pari tuntia per paiva. Mikas siina, kun seura on nain hyvaa ja maisemat kauniita. Paivat pimenevat jo kello 19 aikaan, jolloin kukaan ei enaan saa olla ulkona, joten iltaisin tunteja tulee oltua hotellilla. Iltakokoontumisilla keraamme paivan fiiliksia ja seuraavan paivan ohjelmaa sun muuta sellaista. Myos leirikoululle ominaisesti, oppilaiden kesken tunteja saattaa vierahtaa yomyohaan saakka jutellessa jonkun huoneessa. Toisinaan taas vasymys ajaa porukat nukkumaan.
Kaupungilla ollessa kaduilla tulee heti ihmisia myymaan rannekoruja, taidetta tai mita vaan, usein erittain hairitsevasti ja sitkeasti. Viela emme ole olleet paljoa kaupungilla, mutta siita on tullut jo hyva kuva. Ohjelmassa on kylla varattu aikoja sillekkin.
Paljon on tehtavaa, mutta kylla arkeakin on. Jotain on tehtava aamut ja illatkin jolloin ei ohjelmaa ole. Mutta mukavaa elamaa joka tapauksessa.
Kilimanjaro
Suurissa tarinoissa vuorikiipeilija-sankari roikkuu yhdella kadella toverinsa kadesta, jyrkanteella josta olisi satojen metrien pudotus alas, samaan aikaan kun leijona vaanii parivaljakkoa viidakosta. Tilanne nayttaa toivottomalta ja jannitys tiivistyy.
Meidan matkamme Kilimanjaro-vuorelle sujui rauhallisemmissa merkeissa, vaikka jannittavaa se kylla oli. Sunnuntai aamuna lahdimme vaeltamaan reput selassa kohti korkeuksia. Se oli jotain aivan uskomatonta. Suurimman osan matkasta kuljimme lapi sademetsan, joita olin nahnyt vain televisiossa. Kasvillisuus oli todella ihastuttavaa, ikivanhat puut, purot ja kasvien monimuotoisuus oli jotain, mita emme pystyneet tallentamaan kameroihimme. Kuvat eivat tehneet todellisuudelle oikeutta. Useissa paikoissa kasvillisuus polun ulkopuolella niin tiheaa, ettei edes itse Tarzan olisi pystynyt liikkumaan siella. Elaimia naimme ainoastaan muutamia apinoita, muut elaimistosta oltiin 1900-luvulla metsastetty loppuun.
Kun olimme jo nousseet 3-4 tuntia kasvillisuus alkoi hieman muuttua sademetsasta harmaaseen ja koyhempaan kasvistoon. Siina maissa saavutimme maarapaamme, useat meista melko vasyneena; matka oli melkoisen raskas. Ateriotuamme paluumatka alkoi.
Matkan aikana kohtasimme muitakin matkailijoita. Niin kuin meilla, myos heilla oli pakollisena olla mukana paikallinen opas, joka usein myos kantoi osaa matkalaisten tavaroista. Oppaat ovat todella sitkeita ja jotkut kantoivat melkein itsensa kokoisia kantamuksia. Joidenkin kasvoilta kuitenkin kuvastui se vasymys ja rasitus minka se aiheuttaa. Valitettavaa, mutta totta, etta he eivat joidenkin firmojen alaisuudessa saa kunnollista palkkaa tahi ruokaa.
Joka tapauksessa matka oli mahtava, olettaisin etta taman matkan yksi kohokohdista, ja jaa todennakoisesti uniikiksi kokemukseski mieleeni maailmanloppuun saakka.
Meidan matkamme Kilimanjaro-vuorelle sujui rauhallisemmissa merkeissa, vaikka jannittavaa se kylla oli. Sunnuntai aamuna lahdimme vaeltamaan reput selassa kohti korkeuksia. Se oli jotain aivan uskomatonta. Suurimman osan matkasta kuljimme lapi sademetsan, joita olin nahnyt vain televisiossa. Kasvillisuus oli todella ihastuttavaa, ikivanhat puut, purot ja kasvien monimuotoisuus oli jotain, mita emme pystyneet tallentamaan kameroihimme. Kuvat eivat tehneet todellisuudelle oikeutta. Useissa paikoissa kasvillisuus polun ulkopuolella niin tiheaa, ettei edes itse Tarzan olisi pystynyt liikkumaan siella. Elaimia naimme ainoastaan muutamia apinoita, muut elaimistosta oltiin 1900-luvulla metsastetty loppuun.
Kun olimme jo nousseet 3-4 tuntia kasvillisuus alkoi hieman muuttua sademetsasta harmaaseen ja koyhempaan kasvistoon. Siina maissa saavutimme maarapaamme, useat meista melko vasyneena; matka oli melkoisen raskas. Ateriotuamme paluumatka alkoi.
Matkan aikana kohtasimme muitakin matkailijoita. Niin kuin meilla, myos heilla oli pakollisena olla mukana paikallinen opas, joka usein myos kantoi osaa matkalaisten tavaroista. Oppaat ovat todella sitkeita ja jotkut kantoivat melkein itsensa kokoisia kantamuksia. Joidenkin kasvoilta kuitenkin kuvastui se vasymys ja rasitus minka se aiheuttaa. Valitettavaa, mutta totta, etta he eivat joidenkin firmojen alaisuudessa saa kunnollista palkkaa tahi ruokaa.
Joka tapauksessa matka oli mahtava, olettaisin etta taman matkan yksi kohokohdista, ja jaa todennakoisesti uniikiksi kokemukseski mieleeni maailmanloppuun saakka.
Kummikoululla
Olemma vierailleet kummikoulullamme nyt kaksi kertaa ja tunnelmat ovat olleet molemmilla kerroilla mukavat ja oikein kotoisat. Viime perjantaina meille jarjestettiin tervetulo-juhla, jossa saimme kukkia ja meidan kunniaksemme laulettiin seka tanssittiin. Koululla soimme juhla-aterian (joka koostui mm. keittobanaaneista, lihapadasta, riisista ja hedelmista), jonka yhteydessa pidettiin puheita ja vaihdettiin lahjoja.
Myohemmin jaoimme lapsille ja opettajille painamamme t-paidat, mika ilmeista paatellen oli vierailumme kohokohta. Lopuksi meille jai paljon aikaa leikkia lasten kanssa (ensin lapset olivat kovinkin ujoja, mutta lahtivat kylla leikkiin mukaan, varsinkin Timon leikit olivat kovassa suosiossa).
Tanaan paasimme maalaamaan eraan luokkatilan ja vaikka valineita oli liian vahan, saimme maalattua seinat sulassa sovussa. Tyoskenteluamme oli jatkuvasti seuraamassa muutama kymmenpainen yleiso, joka oli varsin kiinnostunut tekemisistamme. Maalatessamme muutamat muut jakoivat kummilahjoja.Paasimme myos lounaalle musiikinopettaja Stevenin kotiin, jossa oli meidan lisaksemme hanen perheensa. Koululle palatessamme paasimme jalleen leikkimaan lasten kanssa (laulatimme ja leikitimme heita ja yritimme opettaa myos vahan suomea). Iltapaiva vierailulle menimme yhden opettajan kotiin, jossa saimme jalleen iloisen vastaanoton.
Vierailuiden kohokohtia:
- Lammin vastaanotto, ihmisten elamanilo
- Lasten iloisuus ja innokkuus leikkia ja olla meidan kanssamme
- Kiitollisuus t-paidoista ja muista lahjoista
-Vieraanvaraisuus ja ystavallisyys (meita kohdellaan enemman perheenjasenina kuin vieraina kaukaisesta Suomesta)
Myohemmin jaoimme lapsille ja opettajille painamamme t-paidat, mika ilmeista paatellen oli vierailumme kohokohta. Lopuksi meille jai paljon aikaa leikkia lasten kanssa (ensin lapset olivat kovinkin ujoja, mutta lahtivat kylla leikkiin mukaan, varsinkin Timon leikit olivat kovassa suosiossa).
 |
| Vierailu Kilingin secondary schoolilla |
 |
| Pieni iloinen koululainen |
 |
| T-paitojen jako kummikoululla |
 |
| "This car is protected by the blood of Jesus Christ" |
Tanaan paasimme maalaamaan eraan luokkatilan ja vaikka valineita oli liian vahan, saimme maalattua seinat sulassa sovussa. Tyoskenteluamme oli jatkuvasti seuraamassa muutama kymmenpainen yleiso, joka oli varsin kiinnostunut tekemisistamme. Maalatessamme muutamat muut jakoivat kummilahjoja.Paasimme myos lounaalle musiikinopettaja Stevenin kotiin, jossa oli meidan lisaksemme hanen perheensa. Koululle palatessamme paasimme jalleen leikkimaan lasten kanssa (laulatimme ja leikitimme heita ja yritimme opettaa myos vahan suomea). Iltapaiva vierailulle menimme yhden opettajan kotiin, jossa saimme jalleen iloisen vastaanoton.
Vierailuiden kohokohtia:
- Lammin vastaanotto, ihmisten elamanilo
- Lasten iloisuus ja innokkuus leikkia ja olla meidan kanssamme
- Kiitollisuus t-paidoista ja muista lahjoista
-Vieraanvaraisuus ja ystavallisyys (meita kohdellaan enemman perheenjasenina kuin vieraina kaukaisesta Suomesta)
 |
| Mr JP |
"Chetta!"
Kummilapset saivat tanaan iloisia tuliaisia Suomesta. Lahjat koostuivat paaosin koulumaksuista, joka on noin 30e vuodessa.
Lapset saivat lahjansa allekirjoituksellaan ja heista kaikista otettiin valokuvat kummeja ilahduttamaan. Lapsia jannitti kuvanotto ja hymyn huulille sai swahilin kielinen "hymyile" (tosin naurun aiheena taisi olla aantamisemme). Osa Tansania-ryhmasta sai antaa henkilokohtaisesti lahjansa omalle kummilapselleen.
Lapset saivat lahjansa allekirjoituksellaan ja heista kaikista otettiin valokuvat kummeja ilahduttamaan. Lapsia jannitti kuvanotto ja hymyn huulille sai swahilin kielinen "hymyile" (tosin naurun aiheena taisi olla aantamisemme). Osa Tansania-ryhmasta sai antaa henkilokohtaisesti lahjansa omalle kummilapselleen.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Tansania Volunteers
Olemme juuri vierailulla Tansaniassa asuvan suomalaisen naisen luona, joka pyorittaa yritysta tansanialaisen miehensa kanssa. Yritystoimintaan kuuluu erilaisten tyoharjoittelupaikkojen tarjoaminen, opettajavaihto seka perinteiset matkailualan palvelut. Tyoharjoittelupaikkoja on eniten sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille, mutta myos IT- ja kaupallisen alan paikkoja loytyy.
Haastavimmat harjoittelupaikat loytyvat esimerkiksi lasten vankilasta ja orpokodeista.
Talla hetkella taalla on tyoharjoittelijoina kolme suomalaista, yhdysvaltalainen, israelilainen ja tulossa yksi saksalainen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)