Jeepissa oleminen onkin aivan oma juttunsa. Safareilla ollessamme olimme koko safarivierailun ajan jeepeissa ja usein myos reilun ajan ennen safarille saapumista. Hoteilleilta safareille oli matkaa joskus enemmankin. Jeepeissa tuli siis vietettya tovi jos toinenkin.
Jeeppimatkat olivat melkoisen leppoisia. Seura oli hienoa ja maisemat komeita. Joskus myos laulut siivittivat matkaamme. Safareilla taas aika kului elaimia bongatessa. Ja kun niita ei nakynyt niin jutellessa tai maisemia ihaillessa. Safareilla jeeppien katot olivat avattu niin, etta siella mahtui seisomaan ja joka suuntaan nakyi mainiosti. Ilmanvirta ja tuuli puhalsivat mukavasti, josta ainakin itse tykkasin. Autoissa oli reilusti tilaa, ehka siita syysta etta usein yksi penkki oli vapaana. Neljassa jeepissa oli tilaa isommallekkin seurueelle kuin mita meidan Tansania-ryhma on.
Itse emme paasseet ajamaan vaan meilla oli kuskit, joilla oli merkittava vaikutus matkan viihtyvyyteen. He olivat kaikki mainioita ja he tiesivat paljon safarien elaimista sun muista asioista. Jotkut tytot olivat ihastuksissaan eraasta kuskista ilmeisesti sen takia, koska han tuoksui hyvalle. Fiini mies kayttaa partavetta. Eras toinen kuski oppi hammastyttavan hyvin suomea. "Kato tonne" ruokatauolla yllatti minut. Joku minulle viela silloin tuntematon kuski puhui suomea.
Jeeppi on hieno auto, eika pienet toyssyt sita pysayttaneet. Pienia kolhuja tuli lukuisissa kuopissa, kun kaikki olivat seitsten bongaamassa elaimia eivatka ehka huomanneet ottaa tukea, mutta ne eivat matkaa haitanneet. Olipahan jotakin mustelmia todistamassa mukavista automatkoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti