Lentomme lahti 6.35, joten tapasimme kentalla muutama tunti aijemmin. Turvatarkastus ja koneeseen lastautuminen sujuivat ilman suurempia ongelmia ja koneeseen paastyamme ristimme sormemme ja toivoimme etta kaikki ruumaan menneet laukut loytyisivat myos perille paastyamme.
Lennolla Amsterdamiin, moni yritti nukkua mutta tuloksena oli lahinna kipeita niskoja. Matka Amsterdamiin kesti muutaman tunnin. Damin kentalla meilla oli hetki aikaa ennen toiseen koneeseen vaihtamista, joten kiertelimme hienoissa kaupoissa tuhlaten rahan lahinna kolmen euron veteen. Ennen koneeseen paasya kavimme lapi hieman erikoisemman (ja hitaamman!) turvatarkastuksen, jossa kaikki laukut lapivalaistiin ja ihmiset menivat lapi koneesta, joka oli kuin suoraa scifi-leffasta.
KLM:mman koneessa meilla oli varsin mukavat oltavat: jokaisella oli henkilokohtainen viihdekeskus, josta pystyi katselemaan elokuvia ja sarjoja, pelaamaan yms. ja hyvaa ruokaa tuotiin jatkuvalla syotolla (ei olisi uskonut etta lentokoneessa saa uskomattoman hyvaa jaateloa!!). Lento kesti 9 tuntia, mutta tekemisesta ei ollut puutetta.
Kilimanjaron kentalla tunnelma oli uskomaton. Ilma oli lammin ja tuoksui Afrikalle ja kuukin oli kiepsahtanut kummalliseen paikkaan: suoraa ylapuolellemme. Me olimme aivan innoissamme, VIHDOINKIN PERILLA! Vuosien kahvittelu, rahan keruu ja paitojen painaminen palkittiin silla sekunnilla kun astuimme alas koneesta.Ikava kylla, muutama matkatavaralaukku jai jonnekin matkalle, mutta ehka ne seuraavat perassa.
Kentalla meita oli vastassa joukko Kilingin koululta ja meidat hukutettiin halauksiin ja kaulakoristeisiin. Matkasimme hotellillemme Moshiin pienella bussilla ja tunnelma oli katossa. Hotellimme Newcastle oli varsin pieni, mutta olimme kaikki niin vasyneita ettei meita oikein edes kiinnostanut missa nukumme. Huoneissa ilmeni joitakin puutteita, mutta pienen ryhmakokouksen ja hyttysverkkojen teippaamisen jalkeen paasimme nukkumaan.
KUVIA TULOSSA
VastaaPoista